Niin he viettävät useita päiviä, piilossa. Siellä lievästi kusenhajuisessa betonikellarissa, josta kukaan ei heitä voisi löytää. Sasulle sellainen sinänsä sopi, mutta sekä Miu että Elvira olivat hyvin turhautuneita tekemättömyyteen. Chiri taas on jatkuvasti varuillaan, vaaroja kuulostellen. Hän tuntuu pelkäävän vähän kaikkia ja kaikkea, mikä on Miun mielestä tylsää ja huolestuttavaa.
”Mennään takaisin ostarille.”
”Ei me voida.”
”Lähdetään ottelemaan villipokémoneja vastaan!”
”Tänään ei pysty.”

 

Tuolla tavalla aika ei kulu.
Miu vihaa tekemättömyyttä yli kaiken, hän haluaisi kirmailla tuolla jossain.
Ja ennen kaikkea – hän tahtoo Amberin biologiselle keskukselle vastauksiensa luokse.

 

Kun yläkerran räyhänhenget ovat poistuneet rakennuksesta, tytöt pokémonystävineen hiippailevat jälleen yläkertaan. Chiri avaa tottuneesti jääkaapin silmäillen sen sisältöä – ilmeisesti räyhääjät ovat käyneet kaupassa. Hän nappaa tottuneesti munapakkauksen, laittaa hellalta levyn lämpiämään ja etsii paistinrasvan. Pjotr-Buneary seikkailee pöydillä etsien hedelmiä, tänään ei löydy omenoita. Appelsiini löytyisi, mutta se on pupun suuhun liian kirpeää.
”Meidän pitäisi lähteä täältä”, Elvira ärähtää tuijottaen ulos keittiön ikkunasta.
Sasu kapuaa tiimitoverinsa vierelle katsoen itsekin ulos. Yhtäkään ihmistä ei näy kadulla, vain ränsistyneet naapurirakennukset ja kaadettu katulamppu. Sää näyttää aurinkoiselta, joskin hitusen tuuliselta.
”Miu aikoo käydä biologisessa keskuksessa. Sen jälkeen me palaamme takaisin kotiin hänen vanhempiensa luokse”, Sasu lausuu monotonisesti katsomattakaan tirppaan.
Elvira naurahtaa ivallisesti – tämä keskusteluhan käytiin jo aiemmin läpi. Ei Miu voi palata sinne, siellä on joku muu hänen tilallaan, eikö niin? Vaikka Starly ei koko konseptia ymmärräkään, se on mielissään, ettei sen tarvitse muuttaa lapsen perheen luokse leikkimään jotakin turhaa lemmikkipokémonia.
”Minun puolestani sinä saat lentää minne lystäät”, Eevee tokaisee viileästi, ”sinä vain villitset Miuta lisää, hänen pitäisi muutenkin alkaa rauhoittua tuon ikäisenä. Ei hän ole enää missään uhmaiässä, jossa itsekäs vaatiminen ja jalanpolkeminen jokaisen vastoinkäymisen kohdalla olisi suotavaa.”
Tämän kuunneltuaan Elvira miettii vain, että Sasu on sangen tylsä ja mauton pieni olento.

 

Chiri kaataa kolmeen kulhoon pokémonnaksuja, varmaankin kaupan halvinta merkkiä. Paljon hän ei laita, koska muuten talon asukkaat voisivat huomata jotakin. Sasun mielestä ruoka Miun kotona Lazulitessa oli paljon parempaa, mutta Eevee ei turhaan nyrpistele nenäänsä. Elvirakin nokkii ruokaansa ihan mielissään, mutta Pjotr norkoilee jatkuvasti pöydän ääreen, josko tytöiltä irtoaisi jotakin parempaa.
”Tämä on hyvää! Kiitos, Chiri!” Miu intoilee mussuttaessaan kaksoisolentonsa tekemää sipulimunakasta.
011 on voidellut molemmille myös leivät, jonka päälle on raaskinut laittaa yhdet ohuet viipaleet juustoa. Mutta heille se riittää.
”Bu, bune!” Pjotr vaatii kerjäysilme naamallaan.
Chirin sydän ei paljon heltiä tälle eleelle, vaan tyttö laskee Bunearyn takaisin ruokakipponsa ääreen. Jos se ei kelpaa, saisi olla tyystin ilman. Miu seurailee tilannetta ensin hiljaa, katsoo Chiriä tarkkaavaisesti ja uskaltaa sitten aloittaa tärkeämmästä aiheesta. Amber Cityn biologisesta keskuksesta. Joka kerta, kun Miu mainitsee paikan nimen, Chirin silmissä synkkenee ja tytön koko olemus muuttuu vaivautuneeksi, ehkä jopa asteen verran vihaiseksi.
”Minähän sanoin sinulle jo”, tyttö aloittaa vakavasti, ”et saa sieltä mitään uutta tietoa. He ehkä ottavat sinut kiinni ja miettivät sitten, kumpi sinusta ja numerosta 015, korvaajastasi, on arvokkaampi. Luoja tietää, mitä ylimääräiselle tehdään!”
Miu nousee ylös, hän on syönyt nyt. Hän ei vieläkään täysin sulata juttua korvaavasta kaksoisolennostaan. Kyllä isi ja äiti huomaisivat, jos heidän luonaan asuisi joku toinen Miu kuin oikea Miu itse… eikö niin?

 

Mutta entä jos eivät huomaisi?
Entä jos meidän Miumme ei ole edes sen vertaa ainutlaatuinen?
Hänet voidaan korvata kokonaan, viimeistä piirtoa myöten.

 

Miu kuulee veden virtaavan, Chiri meni juuri suihkuun. Tyttö ja Eevee vilkaisevat toisiinsa ja nyökkäävät – nyt jos koskaan. Miu tarttuu pöydälle jätettyyn kännykkään, joka kuuluu jollekin talon räyhääjistä, ja painelee siihen isänsä numeron. Äidin numeroa Miu ei muista, mutta isälle, joka on usein myöhään yliopistolla, hän on joutunut soittelemaan usein. Pulssi kiihtyy, kun hän painaa viimeisen numeron ja sitten soittavan luurin kuvaa. Hän nostaa puhelimen korvalleen ja odottaa. Tuut, tuut, tuut, vastaa jo. Sasu odottaa vähintään yhtä jännittyneenä kuin Miukin. Tavallaan Sasu ei edes luota Chiriin. Ehkäpä Chiri on täällä se, joka haluaa Miulle pahaa? Ja estääkseen Miuta palaamasta takaisin turvaan, hän on keksinyt sairaan tarinan numerosta 015.
”Ei vastaa”, Miu huokaisee lannistuneena ja laskee kännykän pois korvaltaan.
On Miun vuoro mennä pesulle, hän ehtisi vielä. Räyhääjät eivät palaa vielä näin aikaisin.

 

”Minä olen nyt Miu! Eivätkä vanhemmat epäile minua ollenkaan! Älä yritä pilata elämääni lisää!” 015 kirkuu puhelimeen.
Hän lyö luurin korvaan. Henkilö, jolle hän oli juuri puhunut, oli Ichijoun sihteerikkö Minami. Nainen oli koettanut päästä tilanteen tasalle juttelemalla numeron 015 kanssa, mutta kloonipa ei ollut yhteistyökykyisellä tuulella. Minami oli soittanut Miun kännykkään. Siihen, jonka 014 tahallaan jätti kotiinsa.
”Entä jos he hakevat minut? Entä jos he… he…”
015 puristaa tyynyä pientä kehoaan vasten ja vapisee kauhusta. Hän tietää kyllä, mitä Ichijou tiedemiehineen voi hyödyttömälle klooniparalle tehdä. Ja tekeekin.
”Ei, ei, ei, eiiiiiihhh!!”
Tyttö repii kirjaimellisesti hiuksia päästään, niitä irtoaa tukoittain pieniin nyrkkeihin. Hän heittää ne lattialle ja kiljuu koko voimalla, häntä ahdistaa niin. Tua-Meowth luimistelee korviaan huoneen nurkassa peläten. Onneksi tällä kertaa tytön ahdistus ja aggressio kohdistuu häneen itseensä eikä kissapokémoniin.
”Isosisko, mitä sinä oikein vitkastelet?! Tapa jo Miu ja saata se Ichijoun tietoon, silloin he eivät voi ottaa minua täältä pois. Silloin tämä paikka on ansaitusti minun.”
015 noukkii hiuspallojaan lattialla ja heittelee niitä roskikseen. Hän istahtaa kampauspöydän ääreen. Peilistä häntä katsoo itkuinen, ahdistunut, kalpea, sotkutukkainen lapsi. Hän painaa päänsä käsiinsä ja vollottaa lohduttomasti. Ehkä hän tosiaankin epäonnistui. Hänen siipensä katkesivat, ennen kuin ne oppivat lentämään.

 

Kun Chiri on nukahtanut uupumukseensa, Miu puikkelehtii kellarinikkunasta ulos vapauteen. Elvira lennähtää tytön perässä, mutta Sasu näyttää epäröivän. Mutta koska Sasu on tunnollinen, se loikkaa Miun perässä tuolia apuna käyttäen ulkoilmaan. Tuulenhenkäys tuntuu oikeastaan ihan virkistävältä sen kuonolla. Miu putsaa kellarin pölyjä ruutumekostaan, venyttelee käsiään ja imaisee oivan annoksen kesäistä ilmaa keuhkoihinsa.
”Tänään harjoitellaan! En nimittäin aio hävitä Shoutalle toista kertaa!”
Elviran mielestä tytöllä on sentään asenne kohdillaan. Eevee taas pyöräyttää silmiään ja lähtee vähän lakonisesti muiden perään. Sen on vaikea arvioida, onko tällainen vapaa kuljeskelu huono idea. Mikäli Chirin sanat pitävät paikkansa, ulkona vaeltelu on Miulle vaarallista. Jos taas Chiri on petkuttaja, niin… noh, silloinhan järkevintä on pyrkiä pois hänen läheltään.

 

”Ahh, kuumaa!” Miu kirkaisee.
Hän on ottanut kengät käsiinsä ja kävelee nyt paljain jaloin asfalttia pitkin. Päivän aikana aurinko on lämmittänyt sen kuumaksi, nyt jalkapohjia kipristelee! Mutta juuri tällaisia pieniä asioita Miu rakastaa kesässä ja niistä hän aikoo myös nauttia, olisi miten klooni tai ihmisturhake tahansa. Sasu ei nauti kuumasta tiestä läheskään yhtä paljon kuin Miu, joten se kävelee tienviertä, jossa on viileämpää hiekkaa.
”Kuulkaas, kulkaas!” Miu käännähtää teatraalisesti Sasuun päin, siinä samassa vasen kenkä lentää Miun kädestä pusikkoon, josta työteliäs Eevee-parka joutuu sen hakemaan.
”Hehe, kiitos, Sasu”, tyttö ottaa kengän pokémoniltaan, ”niin, siis, kuulkaas! Mennään käymään Amberin uimarannalla!”
Starly marisee, ettei uimaranta ole mitään haastetta, mutta Sasu nostaa pörröhäntänsä pystyyn myöntymisen merkiksi. Ehkäpä sieltä löytyisi joku ottelukaverikin, niin ei olisi turha reissu Elvirallekaan?

 

Aurinko on oikeastaan painunut jo horisonttiin, kun kolmikkomme pääsee rantaan. Rannalla näkyy vielä muutamia ihmisiä, joista kuitenkin suurin osa keräilee jo rantapyyhkeitään ja eväskorejaan pois. Raikas merituuli tervehtii Miuta, hän tuntee innostuksen sisimmässään. Tyttö viskaa kengät jaloistaan (kyllä, jossakin välissä matkaa hän nöyrtyi sujauttamaan ne takaisin jalkoihinsa) ja kirmaa mereen. Suusta pääsee kimakka kiljaisu, kun vesi onkin yllättävän kylmää. Vaikka ilmat ovat lämpimiä, on silti vasta alkukesä. Meri lämpenee ilmoja hitaammin.
”Mikä sinä olet, orja vai?” Elvira nälvii, kun näkee Sasun jälleen kokoavan Miun kengät yhteen.
Kommenttiin vastauksesi Sasu luo lintuun vain nyrpeän mulkaisun. Miu koettaa viittoa pokémonejaan tulemaan kanssaan veteen, mutta kumpaakaan ei erityisemmin kiinnosta, etenkään Sasua. Jos se kastelisi nyt turkkinsa, siihen tarttuisi paljon hiekkaa ja sen putsaaminen olisi raastavaa.
”Lapsi pettyy, kun olet noin tylsä”, Starly tokaisee ja lennähtää lopulta Miun luokse.
”Tunnen kynnet, iaaa!!” lapsi huutaa, kun Elvira on asettunut tytön päälaelle.
Tämän pienen hetken ajan Sasu on yksin, vaikkakin se voi seurata hoidettavaansa etäältä. Eevee asettuu hiekalle kenkien viereen makoilemaan, muttei anna katseensa harhailla Miusta. Sasu on hyvä pokémon ja Sasu pitää Miusta huolen.

 

Meressä telmimisen jäljiltä Miu on väsähtänyt. Tyttö makoilee Sasun ja kenkiensä vierellä tuijottaen lasittunein silmin ylös taivaalle. Aiemmin niin mukava tuuli tuntuu enää vain kylmältä henkäykseltä hänen ihollaan, Sasun häntäkarvat kutittavat. Taivaalla näkyy lähinnä valosaastetta, ei tähden tähteä. Elvira sukii sulkiaan ja on aivan omissa maailmoissaan. Vaikka Starly ei sitä tahtoisi myöntää, Miun kanssa leikkiminen on sen mielestä ihan kivaa. Sasu puolestaan on tyytyväinen, että tulivat pois vedestä.
”… Miu? Olethan sä Miu?”
Tytön katse valuu saastetaivaasta hänen vierelleen seisahtuneeseen henkilöön. Tutut tummat silmät, vaalea tukka, lippalakki ja shortsit. Henkilön vierellä läähättää vaaleaturkkinen Growlithe.
”Shouta! Mitä sinä täällä teet?!” Miu ponkaisee hiekalta istumaan.
Poika katsoo päähenkilöämme kuin idioottia, mitä Miu toki onkin, ja sanoo sitten näsäviisaasti olevansa pokémonmatkalla.
”Sulla on lyhyt muisti”, hän kiusaa, ”mutta parempi kysymys: miksi sinä olet täällä, Miu?”

 

Shoutan näkeminen sisuunnuttaa Miun. Ennen kuin hän haluaa avata syitä matkalleen, hän tahtoo ottaa pokémonottelun. Ja kyllähän se Shoutalle sopii, poika kun rakastaa voittamista yhtä paljon kuin Miukin. Elviran voimien turvin Miu uhmaa voittavansa, mutta Starlyssä Shouta kiinnitti huomion ainoastaan ruudukkaaseen rusettiin.
”Tehän olette kuin kaksi marjaa, sama ilmekin!”
Ärsyyntyneenä Miu nappaa nyrkkiinsä hiekkaa ja heittää sillä ystäväänsä, mutta tuulen takia isku ei koskaan saavuta kohdettaan.

 

Ja niin pimeällä hiekkarannalla kaksi lasta päättävät ottaa revanssin. Shinyn Growlithen seuraksi Shouta päästää pokémonin, jota Miu ei ole koskaan ennen nähnyt, eikä tässä hämärässä sen tunnistaminen muutenkaan ole helppoa.
”Tätä vastaan sun rusettilintusi ei ehkä pärjääkään”, Shouta virnistää, ”Margaret on osittain sähkötyyppiä!”
Vaikka Miu ei lajia tunnistakaan, Sasu on nähnyt Margaretin kaltaisen pokémonin ennenkin. Niitä kutsutaan Helioptileiksi, ne ovat kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla eläviä normaali- ja sähkötyypin liskoja. Elvira nakkelee niskojaan ylimielisenä ja tokaisee, ettei se moista kipinäliskoa pelkää – antaa tulla vain!
”Vai että soitellen sotaan…” henkäisee Eevee vähän ärsyyntyneenä.
”Sasu, Tail Whip ja Elvira käyttää Quick Attackia Ossianiin!”
Molemmat tekevät työtä käskettyä. Tulipokémon ei ehdi väistää taivaalta nopeasti kiitävää Starlyä ja saa kriittisen osuman itseensä, Sasu alentaa tottuneesti vastustajiensa puolustusta. Kun Ossian lähtee vastahyökkäykseen hohkaavalla Emberillä, Elvira väistää sen kohoamalla siivilleen ja ainoastaan Sasu saa iskusta.
”Margaret, lataa itsesi Chargella ja sen jälkeen Thundershock lintuun!”
Helioptilen ladatessa kehoonsa varausta Miu pystyy vihdoinkin näkemään tuon pokémonin kunnolla. Otus hohtaa tiivistyvän sähköenergian voimasta vähän, ja Miu erottaa kyseessä olevan keltaharmaa, isokorvainen ja isosilmäinen otus, aika söpö oikeastaan.
”Ääägh, aaagh, Elvira, älä anna sen iskeä!” Miu sekoaa ajatuksissaan.
Mutta liian myöhään. Pian ylhäältä kuuluukin tuskallinen rääkäisy, kun sähköhyökkäys on tavoittanut Starlyn. Lintu laskeutuu kivuliaan näköisesti hiekalle, mutta tekee sen kuitenkin hallitusti ja voimiaan säästellen. Sasu kuulee tiimitoverinsa kiroilevan niin rumasti, että ehkä sen sanallinen muoto on parempi jättää ilmaisematta tässä.
”Hemmetti! Sasu, Tackle Margaretiin!”
Eevee pinkaisee vauhtiin, ja ennen kuin Growlithe ehtii auttaa tiimikaveriaan, saa Sasu töytäistyä Helioptilen kauas hiekalle. Se kierii rajusti metrin pari, mutta nousee silti sulavasti lyhyille jaloilleen ja hymyilee – se ei todellakaan lannistu tuollaisesta! Pian naaras lähteekin uuteen sähköiskuun, mutta ennen kuin otus ehtii ladata itsensä iskukuntoon, taklaa Starly sitä niin väkivaltaisesti, että iskun valmisteleminen jää kesken.
”Siitäs saat, senkin matelijaliero! Ja tuosta!”

 

Ympäri, ympäri, Sasu tietää tämän kikan. Näin kävi viimeksikin.
Silmissä heittää, kun Ossian on napannut Eevee-parka hännästä ja pyörittää nyt kevyempää otusta ilmassa.
Koira laskee irti ja ruskeaturkki singahtaa kovaa hiekkaiseen maahan.

 

Hetkeen Sasu ei erota ympäristöstään mitään, sen koko näkökenttä hyörii. Jossain tuolla vähän etäällä se havaitsee keltaisen valon… olisikohan Margaret taas iskemässä? Kun uros pyrkii jaloilleen, sen tassut menevät heti ristiin ja se kellahtaa takaisin alas. Pääsiköhän silmään vielä hiekkaakin? Se tästä nyt vielä puuttuisi!
”Voi Sasu, Sasu, sinä et ainakaan ole yhtään edistynyt”, Eevee kuulee Ossianin pilkkaavan ylimieliseen tyyliinsä.
Miu komentaa Sasua vielä hyökkäämään. Eevee kokoaa voimansa, pinnistää maasta ja taklaa nälvivää Growlithea kivuliaasti leuan alle. Painavampi pokémon älähtää kivusta perääntyen. Punainen valonleimahdus kertoo, että joku on otettu takaisin palloonsa. Elviran voitonriemuisesta metakasta päätellen hävinnyt osapuoli oli Margaret-Helioptile. Lopulta Elvira siis rökitti kuin rökittikin sen. Ärsyttävä, mutta sanojensa vertainen elvistelijä.
”No niin, Sasu, nyt piestään hauva!” naaraslintu lennähtää paikalle.
Tarkkasilmäinen Eevee pystyy kyllä huomaamaan, miten paljon vahinkoa Margaret on tehnyt Elviraan – Starly vain esittää ylireipasta.
”Ossian, Bite Starlyyn!”
Ennen kuin väsähtänyt Elvira ehtii tehdä mitään, ovat tulikoiran hampaat jo upotettu sen siipeen. Tuskanhuuto vihloo Sasun korvia niin, että ne menevät vaistomaisesti luimuun. Mitä Sasu oikein lusmuaa? Sasun pitää auttaa tiimitoveriaan!
”Palaa, Elvira!” Miu käskee ottaen Starlyn takaisin Great Ballinsa suojiin.
Sasu nielaisee – kuinka se voisi voittaa Ossianin, joka on sekä isompi että taitavampi? Eevee koettaa miettiä jotakin strategiaa päässään, mutta pian osoittautuu sen olevan turhaa. Ossian nimittäin tassuttelee voittajansa Shoutan luokse vastaanottamaan kehuja ja rapsuja.
”Hei, ei tämä ole vielä ohi! Sasu voi vielä otella!” Miu ärähtää.
”Mutta ei voittaa. Mulla on joku ylpeys katsos, millaisia vastustajia otan. Ton Eeveen olen jo rökittänyt, eikä se vieläkään osaa mitään.”

 

Turhauttavaa, niin turhauttavaa!
Kyllä Miu vielä jonakin päivänä tuolle nenäkkäälle näyttää!

 

Aaltojen kohina rentouttaa mieltä. Lapset istuvat vieritysten suurella rantakivellä Sasu ja Ossian seuranaan. Välillä suurempi aalto lyö kivikkoon niin, että heidän kaikkien äänet hukkuvat eikä kukaan saa selvää siitä, mitä toinen sanoo. Silloin he huutavat kovemmin ja vähän nauravatkin. Miu selittää olevansa klooni, muttei kaiva kuitenkaan adoptiopapereitaan tällä kertaa esille – ei tyhmä Shouta niistä mitään ymmärtäisi. Hän kertoo Chiristä ja siitä, että tuli tänne päästäkseen Amberin biologiseen keskukseen. Ja, hmm, jotenkin päätyi leikkimään pokémonkouluttajaa hetken ajaksi.
”Vaude! Kuulostaa ihan joltain scifiltä!” Shouta henkäisee ällistyneenä silmät loistellen.
”Ei se ole mitään scifiä! Se on minun elämäni!” Miu parkaisee vähän loukkaantuneena.
Ja, ihme ja kyllä, Shouta osoittaa katumuksen merkkejä. Hän innostui liikaa.

 

”Siis tämä Chiri ei anna sun mennä sinne keskukseen?” Shouta täsmentää.
Miu nyökkää ja halaa jalkojaan. Hänestä tuntuu niin pieneltä, heikolta ja surkealta. Hän on seostanut pääpiirteissään myös Chirin kertomuksen numerosta 015, joka, ainakin jos Chiriä on uskominen, asuu nyt Miun kotona Miun isin ja äidin kanssa. Tämä on Shoutan mielestä vielä scifimpää, mutta tällä kertaa poika pitää mölyt mahassaan.
”Kuulehan, Miu, mitä sä sitä Chiriä kuuntelet? Sen kun menet vain!”
”Niinkö?” tyttö kysyy epävarmasti, ääni hieman särähtäen.
”Se Miu, jonka mä tunnen, olisi mennyt jo!”
Shouta nousee seisomaan ja ojentaa kätensä rehdisti. Miu tarttuu siihen ja poika kiskoo päähenkilömme jaloilleen. Silloin iso aalto lyö kiviin niin, että heidän kenkänsä kastuvat. Mutta se ei nyt haittaa.
”Mennään yhdessä! Nyt heti!”

 

Miu nyökkää reippaasti ja puristaa Shoutan kättä omassaan.
Tyttö kokee olevansa vahvempi kuin aikoihin, eikä mikään, mikä häntä perillä odottaa, voi tuhota häntä.
… uskottehan?

 

---

Seuraavassa luvussa the määränpää! Pokémontarinan kirjoittaminen on aika 6/5 tapa viettää vappua, eiks? Sasu ja Shouta on aika husbandoja. :>